Tähän postaukseen laitoin kuvitukseksi muutaman julkaisemattoman räpsyn Thaimaasta, matkan neljänneltä päivältä Phuketista. Ei vielä tiedetty mitä meillä on edessä, niin monta itkua itkemättä ja naurua nauramatta, uutta kaveria kohtaamatta ja maata näkemättä. Kirjoitin hieman ajatuksia sanoiksi matkakuumeeni kunniaksi. Saa skipata jos traveller-jutut ei kiinnosta alkuunkaan.
Olen ollut Suomessa nyt 11 viikkoa eli hieman vajaa kolme kuukautta. Pahin ikävä on jo kaikonnut, saattaa mennä kokonainen päiväkin ajattelematta matkaa. En enää kuuntele matkasoittolistaa joka ilta ennen nukkumaanmenoa, ainoastaan silloin tällöin. Poikkeuksetta kun kuuntelen sitä, muistot tulvivat mieleeni ja joku hauska yksityiskohta saattaa palautua mieleen ja silloin on heti pakko tekstata tai soittaa Sannille.
''EIKÄ, MUISTATKO SILLON KUN ME, ENTÄS SEN KU ME SILLON KERRAN''
''APUA ENTÄS SE YKS SIELLÄ SILLON, MUISTATKO MITÄ TEHTIN SINÄ ILTANA''
''OLET HULLU, EN LÄHE SUN KANSSA ENÄÄ IKINÄ MIHINKÄÄN. MUT PAKKO KAI MUN ON KUN EI KUKAAN MUU YMMÄRRÄ.''
''TÄÄ BIISI, TULEE AINA MIELEEN SE ILTA JA NE TYYPIT.''
Tästä klikkaamalla pääset mun omaan it's about the journey -soittolistaan.
Ihana rusketus on jo kaikonnut suurimmilta osin, enää ei edes peilikuvakaan muistuta että siellä on käyty. Kaikille uusille ihmisille (joihin olen tutustunut Suomessa reissun jälkeen,) ensimmäisenä kerron itsestäni sen että olin matkalla, se tuntuu niin isolta osalta mua nyt. Sillon tällöin vielä törmää tuttuun jota ei ole palaamisen jälkeen tullut kohdattua ja vastaukset niihin samoihin kysymyksiin on jo ihan harjoiteltua kamaa. Mutta ei se mitään, en mä oikeastaan enää muusta osaa puhuakaan.
''NO MITES SIELLÄ REISSUSSA, MITÄS MEINASIT NYT TÄÄLLÄ TEHDÄ''
''MISSÄS KAIKKIALLA NYT KÄVITTEKÄÄN''
''KUULIN ETTÄ KÄVIT JOSSAIN SIELLÄ, MIKÄ OLI PARAS MAA''
''KAUANKOS OOT OLLU NYT SUOMESSA, AIJAA JOO''
''MITÄS MEIDÄN MAAILMANMATKAAJA, LUIN LEHDESTÄ ETTÄ KÄVITTE SIELLÄ''
''KENENKÄS KANSSA SÄ OLITKAAN''
Kaikki mun tekeminen ja oleminen on jotenkin muuttunut - ajatukset keskittyy vaan suunnittelemaan uutta reissua ja sateista Suomen kesää jaksaa vähän paremmin kun ajattelee helteisiä +40C päiviä meren äärellä hiekkarannalla. Itsestäni ainakin tuntuu että olen erilainen tyyppi kuin lähtiessä, hyvällä tavalla erilainen. Vapaampi, huolettomampi, ymmärtäväisempi ja itsenäisempi. Tänään kun olin töissä, yhden kaverini mummo tuli tervehtimään ja vaihdettiin muutama sana. Hän sanoi, että olet varmasti oppinut siellä matkalla niin paljon, on onni että pääsit lähtemään. Joo-o, veit kuule sanat suustani. Omaa kotiakin osaa arvostaa eri tavalla, sometimes you have to leave far to see close.
''EI MUA HAITTAA OLLA TÖISSÄ 24/7 KUNHAN PÄÄSEN VAAN TAAS ÄKKIÄ REISSUUN''
''EN MÄ AIO SUUNNITELLA PIDEMMÄLLE KUIN HUOMISEEN JOS LÄHDEN TAAS''
''PITÄISI EHTIÄ NÄHDÄ KAIKKIA JOITA EN OLE VIELÄ KERENNYT, KUN EI SIT TIEDÄ MILLON TAAS LÄHTEE''
''EI SE HAITTAA ETTEI KERETTY KÄYDÄ KAIKKIA MAITA KUN MENNÄÄN KOHTA KUITENKIN UUDELLEEN''
Palaamisen jälkeen ulkomaan uutisetkin kiinnostaa niiiin paljon enemmän. Ennen ne kaikki asiat, joita Aasiassa tai muualla maailmassa tapahtuu tuntui niin kaukaiselta, sellaiselta joka ei koskettaisi mua millään tavalla. Nykyään pysähdyn katsomaan/lukemaan/kuuntelemaan lähes jokaisen uutisen tai jutun niistä maista joissa itse olen käynyt ja niitä on ehkä helpompi ymmärtääkin, ne on tulleet konkreettisiksi ja aidoiksi asioiksi.
Edelleen olen sitä mieltä että tätä ei voi mitenkään sanoin kuvailla. Kokeilinpa nyt taas kuitenkin.
Edelleen voitte kysyä matkustamiseen liittyviä kysymyksiä, mun mielestä on kivaa kertoa ja auttaa jos vain jotenkin pystyn.
“The world is a book and those who do not travel read only one page.” -Augustine of Hippo
“Not all those who wander are lost.” - J.R.R. Tolkien
“Wherever you go becomes a part of you somehow.” -Anita Desai
