I left my heart in the streets of Stockholm

Laivalla ihmiset on niin onnellisia, ei kiire mihinkään (muualle kun tax freehen ostamaan viinaa) ja kaikilla hyvä fiilis. Siellä on sellainen yhteenkuuluvuuden tunne, se on kuin pieni yhteisö johon kaikki matkustajat kuuluu.

Tukholma on erittäin kaunis. Ihmiset, shoppailumahdollisuudet, arkkitehtuuri, kahvilat ja ravintolat... Lista voisi jatkua loputtomiin. Ruotsin kieltäkin yritin puhua aina kun mahdollista, mutta aina puolessa välissä lausetta vaihdoin englantiin. Ihastuin kaupunkiin täysillä ja myös ruotsalaisiin poikiin. Oli hilkulla etten ostanut t-paitaa jossa lukee kissan kokoisin kirjaimin I ♥ Swedish Boys. Haluan tuonne paremmalla ajalla takaisin.

Koin myös once in a lifetime -kokemuksen laivalla. Tapasin siellä ihan supersiistin tyypin ja tiedän hänestä vain etunimen suurinpiirtein ja sen että jalassa punaiset Vansit, oon yrittäny löytää tätä sveitsiläistä tapausta sosiaalisesta mediasta mutta turhaan. Ensinäkemältä se herätti mun huomioni ja sit kun pääsin juttelemaan sille olin niin hölmö että en tajunnut kysyä edes nimeä kunnolla. Jätän nyt aika paljon sun käsiisi armas Kohtalo, saata meidät yhteen.

Translation: If you, my dear Swiss friend with Vans shoes, are reading this please leave a comment.

I miss you!