Tänään postaan jotain mitä en kovin usein ole tehnyt. Tämän blogin aikana en koskaan, joten tässä ensimmäinen ruokapostaus. Omin kätösin tein niin hyvää pizzaa että söin liian monta palaa ja sitten olikin lähdettävä juoksulenkille aterioinnin jälkeen. Muistin melkein jokaisen vaiheen kuvatakin ja pizza on tehty
tätä ohjetta itse soveltaen (arvatkaa ärsyttikö kun ei kaupassa ollut poroa. Vastaus: kyllä!).
Aineksia. Tavallisesti meillä syödään niinkin erikoista pizzaa kuin kinkku-jauheliha-ananas. Tänään halusin jotain erilaista joten pohjassa on vehnäjauhojen mukana myös ruisjauhoja ja lihatäytteenä paahdettua naudanpaistia.
Taikinan pyörittelemisestä ei ole kuvia, ei se mitenkään erikoista olekaan. Taikinan kohottamisen ja kaulitsemisen jälkeen pohjalle tulee maustettu tomaattimurska. Oreganoa, mustapippuria, rosmariiniä, valkosipulin kynsiä ja yrttistä tomaattimurskaa. On muuten aika maukas combo.
Juusto tekee pizzan sanon minä. Ohjeesssa oli savujuusto ja en muutakaan keksinyt kun tuo Kipparijuusto + edam. Hirmu hyvin olisin pärjännyt ilman tuota kukkaroa rokottavaa Kippariakin, ei nimittäin maistunut kovin kummoiselta. Eli jos pihityttää niin jätä tämä pois.
#healthyfitnessyolo-osasto. Tuoretta ananasta, tomaattia, kapriksia ja äidin puolelle vielä paprikaakin. Ohjeessa oli punasipuli mutta tyhmässä kaupassa ei ollut sitä. Vasta myöhemmin tajusin että meillä olisikin kotona ollut kaapissa kokonainen! Harmin paikka. No ei vaan, tuore ananas on niin super että voisin elää pelkästään sillä.
Sitten uuniin vartiksi ja ei pois sitä sieltä ennen kuin pinta on sopivan ruskea! Kannattaa muuten kaulita se taikina tasaiseksi, mulla oli paksuimmat kohdat jääneet vähän raa'aksi. Ohut ja rapsakka pohja sopii tähän ohjeeseen hyvin.
Pisteenä iin päälle eli pizzan päälle tuoretta suomalaista basilikaa. Tuo hauskan fressin tuulahduksen kuulkaa. Jos ostat ruokajuomaksi Somersbyä lasipullossa niin muista pullonavaaja, on ärsyttävää lähteä kesken ruokailun etsimään sitä. Nyt lähden hakemaan vikat palat jääkaapista ja katson vähän Gossip Girliä.
Ajanmääreitä joiden mukaan kalenterin ja kellon pitäisi kulkea
Kiersin kirppiksellä ja löysin kassillisen tavaraa. Olen kiertänyt koko kesän vaatekaupoissa ja nappaillut mukaan milloin mitäkin, välillä huvin vuoksi ohikulkumatkalla ja välillä välttääkseni tylsät hetket yksin. Mikä sen uutuuden viehätyksen oikein tekee?
Olin 7-vuotias saadessani ensimmäisen digipokkarini. Äiti osti kameran silloiselta työpaikaltaan alennuksesta, koska sen pakkaus oli hajonnut. Megapikseleitä 4 ja näyttö kärpäsen kokoinen. Muistan kuinka äiti muistutteli useaan otteeseen kameran arvokkuudesta ja sitä ei saanut käyttää ilman hänen valvovaa katsettaan eikä varsinkaan viedä ulos leikkeihin. Sen söpön pikkupokkarin jälkeen minulla on ollut yksi Canonin PowerShot (voi kun se tuntui isolta ja hienolta ammattilaiskameralta sen jäljiltä...) ja tällä hetkellä kulutuksessa on toinen järjestelmäkamera, Canonin 600D. Se on kerennyt kiertää mun kanssa vaikka missä, kotimaassa ja ulkomaillakin.
